Tampere YÖ-rogaining!

Olipahan taas seikkailu!

Lähdimme siis käytännössä ensimmäistä kertaa jalkaisin (=juosten) edettävään rogainingiin Tampereelle, joten odotettavissa oli kaikenlaista. Olihan meillä toki erilaisista rogaining - henkisistä 2-5 h koitoksista kokemusta sen verran runsaasti, että reittisuunnittelu ja suunnistus tiedettiin vahvuudeksemme, kovan vauhdin pitäminen sen sijaan ei. Kisan kaavahan meni siten, että 8h aikana tuli kerätä mahdollisimman paljon pisteitä, joita saatiin 3/5/7/9 per haettu rasti. Rasteja olikin maastossa pyöräsarjan vuoksi kuutisenkymmentä, jotka kaikki kiertänet olisi reitistä muodostunut varmasti yli 120 km. Olimme itse juoksusarjassa, mukana oli myös pyöräsarja.

Alkuperäisen suunnitelman mukaan reitti mitoitetaan siten, että ensimmäiset 3h juostaan 7,5 min/km, sitten 2h 8,5min/km ja loput 3 h 10 min/km vaikka kävellen, todellisuudessa vauhti pyrittäisiin pitämään samana, koska metsäpätkät pudottavat keskivauhtia reilusti. Tuolla laskutavalla päästään n. 55 km matkaan, jota lähdimme suunnittelemaan.

Saimme mielestämme piirrettyä aika ideaalin reittisuunnitelman tuolle 55 km matkalle, joka maksimoisi pisteet (190 meidän versiolla) ja tuolla suunnitelmalla oli vielä mahdollista tehdä lopussa cut-off tai sopiva add-on - lenkki jos aika menee tiukille tai sitä riittää yllin kyllin.

Kisassahan oli väkeä todella mukavasti paikalla (juoksusarjassa jotain 55 tiimiä ja fillaripuolella vielä enemmän) ja lähdössä olikin sopivaa härdelliä. Sitten itse kisaan (mainitut sykkeet Petrin):

Startti:

8 min  Perinteisesti pientä tottumisongelmaa karttaan, otimme Petrin suunnistaessa hieman liian pienen polun kautta ensimmäisen 9G rastin. Virhettä tosin alle minuutti. Sykkeet 150-160 ensimmäiselle välille.

26 min 9L virheittä kiinni, tähän mennessä saatiin vauhti tasoittumaan jo sopivasti 7:30 min/km tasolle ja sykkeet sinne 140-145 tavoitetasolle. Niilon kanssa juttu luistaa koko ajan ja pohditaan, että on se taas kiva kisailla kahdestaan jossain! Pohdinta jatkuu myös siihen, kuinka muutaman tunnin päästä tuntuu taas todella pahalta :) Petri antaa suunnistusvastuun vuorostaan Niilolle alunperin pahimman näköiselle suunnistusvälille. Ensimmäinen geeli naamaan ja matka jatkuu.

45 min Usch. Järjetön nousu Kaukajärven rannasta ylöspäin.

50 min Sitten polulta pois ja suunnalla pöheikköön, tavoitteena osua linjan alle hieman kohteesta itään.

52 min Ei elämä mitä pöheikköä. Lunta on nyt jo niskassa ja per¨¨¨ssä. Nilkka tosin ei vaivaa ollenkaan ja huumoria löytyy vielä!

1 h 00 Ah, ihanaa! Pääsimme polulle, paikansimme itsemme kohteesta itään ja kohti 9A - rastia.

1 h 2 min Rasti löytyi, nopea leimaus ja pururataa (olipa onni että semmoinen meni linjan alla) pitkin kohti seuraavaa rastia, pitkä väli luvassa.

1 h 16 min Metsäautotiellä 15 cm lunta ja sen alla lätäkköjä, juoksu tosin pysyy rauhallisena ja vauhti tasaisen hyvänä. Onneksi Hiiltomiehet 2 (Nurminen/Peetsu) aukoivat pyörällä pientä jälkeä vastaantullessaan :) Sykkeet 140-150 ja vauhti siinä 7-8 min/km.

1h 25 min 9H löytyy pienen vajaan minuutin hapuilun jälkeen. Rastimääritteen lukemisessa pieni virhe ja heti löytäminen aiheuttaa haasteita. Ei tosin mitään merkittävää. Juoksu on kulkenut mukavasti ja fiilis on kyllä mahtava! Toista geeliä pötsiin.

1 h 40 min Niilo ilmoittaa mahan kiertävän kohtuullisen rajusti, joten Petrin leimatessa rastin 7P jää Niilo tyhjentymään hetkeksi.

1h 45 min Tyhjentäminen helpotti menoa ja mieli on taas virkeä molemmilla. Nyt pitkähkö tiejuoksu seuraavalle.

2h 8 min Pitkä rastiväli takana, mutta 9J leimaus hoidettuna. Ilman virheitä tuli tämä väli, sykkeet 150 huitteilla. Aivan mahtava rastipiste kyllä ja mukavaa harjupolkua molempiin suuntiin rastilta.

2 h 23 min Rastilla 7M. Petrillä menossa semmoinen 10 minuutin hiljainen vaihe (harvinainen). Eli geeli hieman suunniteltua aiemmin nassuun ja sen vaikutusta odotellessa eteenpäin.

2h 40 min 5K leimaus, 18 km tultuna nyt. Rastille tultiin hyvää hiihtoladun pohjaa ja juoksu piristyi taas mukavasti. Sykkeet 145-155. Nyt "pitkästä aikaa" luvassa tarkka piste pistona 9Q:lle.

2h 42 min Läskipyörällä ajettu polku lähtee sähkölinjan alta, houkuttelisi, mutta polku lähtee kyllä aivan väärään suuntaan, eli huonompaa linjan alustaa vielä hetken verran ja sitten suunnalla rastille.

2h 52 min 9Q kiinni ja takaisin uskaltaa lähteä koittamaan paljon kuljettua pikkupolkua, joka lopulta vei aiemmin nähdylle polulle. Sitä pitkin takaisin 5 K:lle ja sitten kisan metsäosuudelle, jossa tarkoituksena hakea 4 rastia (7+5+9+9). Fiiliksiä kysellessä todetaan, että Niilon jalkojen lihakset tuntuu hieman väsyneiltä/kireiltä, Petrillä lihakset hyvät mutta pientä jäykkyyttä lonkankoukistajissa.

3h 13 min Kaarinanpolku vie linjan alustaa pitkin mukavasti suoraan rastille 7N, joka löytyy laavulta. Hieno paikka paistella makkaraa ja nautiskella, siihen ei tosin nyt ole mahdollisuuksia, vaan suunta jatkuu metsiä pitkin kohti 5D rastia.

3 h 20 min Tässä kohtaa taktiikka on ollut toimiva (alkuun pieni lisälenkki), koska pystymme seuraamaan valmista lumeen tampattua uraa rastille asti emmekä ole ensimmäisenä rynnimässä paikalle. Voimatilanne on edelleen hyvä ja juttua riittää, myös fiilis on mainio. 5D löytyy ongelmitta.

3h 26 min Niilo lainasi Milan vanhempaa "tykkilamppua" ruotsalaisilta testilampuksi, koska heidän mukaan puoliteholla piti akun riittää 7 tunniksi, eikä ottanut omaa kiinatykkiä mukaan. Noh, eihän se niin mennyt vaan akku simahti nyt. Loppukisa siis minun tykillä ja Led Lenserillä ja Niilon petzlillä.

3h 37 min 9C löydettynä. Tällä kohtaa seuraavalle rastille lähtevä polku ei ole yhtä selvä kuin aiemmat ja jälkiä näkyy useampaan suuntaan. Lähdemme juoksemaan suunnalla parasta polkua.

3h 46 min Ei saateri, nyt mennään aivan päinvastaiseen suuntaan kuin pitäisi. Korjausliike takaisin ja suunnalla kohti pohjoista. 

4h Puoliväli! Aivan ei tiedetä missä ollaan, mutta suunnalla pohjoiseen, kunnes minuutin päästä tömähdetään aitaan kiinni, jossa näkyy myös masto ja joku tähtitornin näköinen härveli. Hetken mietittyä lamppu päässä syttyy "Aitovuori!", pikku nykäisy vasemmalle ja 9I rasti kiinni. Samalla Niilo tyhjentyy toisen kerran kisan aikana.

4h 9 min Puolenvälin krouviin suunniteltu 15cm Subway lennosta pötsiin ja matka jatkuu. 

4h 16 min Petri lähtee hölkkäämään tuskaisen pitkältä näyttävää seuraavaa rastiväliä kohti 7G:tä, kunnes Niilo huikkaa takaa, että nyt on jalat niin jumissa että on pakko kävellä jonkin aikaa. 

4h 22 min 27 km tultuna, Petrillä kulkee ja tähän loivaan myötäleeseen tulee kisan kovavauhtisin kilometri pienen kävelyn jälkeen. Niilolla tuntuu jaloissa ja kohta on taas pudotettava kävelyyn.

4h 32 min 28 km Alunperin piirretty kisan matkallisen puolivälin merkkipyykki, eli n. 30 min ollaan tavoitetta perässä, koska ensimmäisen puolikkaan metsäpätkät verottivat vauhtia. Tästä eteenpäin pelkkää tiejuoksua luvassa. Petri suunnistaa ja Niilo koittaa roikkua. Äsken juostiin hetken aikaa 6,5 min/km, joka tuli Petrillä helposti, mutta Niilolla todella nihkeästi.

4h 38 min Nyt on kriittistä, Niilo ilmoittaa että on pakko vaihtaa juoksu kokonaan "erävaelluskävelyyn" eli todella ripeään kävelyyn, jotta lopussa voi yrittää vielä juosta. Jalkoja olisi saatava auki. Kävelyvauhti on melko kova - 8,5-9,5 min/km. 

4h 45 min 7G leimaus. Aika hiljaista alkaa olla, Petri koittaa pitää vauhtia kävellen ja Niilo tulee pikkuisen jojossa perässä koko ajan. Jalat ei aukea, vaikka juoksuaskeleita ei enää oteta.

5h 4 min 32 km tultuna, ensimmäisen 3 pisteen rasti haettuna, ollaan tarkoituksella jätetty kaikki aiemmat 3 pisteen rastit hakematta, koska niistä on aina tullut suhteessa liian vähän pisteitä per käytetty lisämatka. Niilo laskee aikaa maaliin ja puhuu että viimeinen tunti juostaan, siihen asti on tultava kävellen. Niilo tuskailee, kuinka on ikävä olla se, jota odotellaan. Totean, että niitä kisoja tulee väkisinkin aina välillä ja muistelen vuoden 2012 Spring Adventurea Joken parina. Mieli kirkastuu hetkeksi.

5h 20 min 5S reittisuunnitelman mukaan napattuna. Rastilla nähdään Jumiklossi X, joilla taitaa olla hieman viileä ja tekemisestä näyttää enin kiire olevan pois. Päätämme tehdä reittisuunnitelmaan muutoksen ja poiketa Shellillä täyttämässä juomaa ensimmäisen kerran, koska molemmilla on enää pari desiä jäljellä.

5 h 34 min Juomatäydennys ja molemmille purkki Red Bullia naamaan ja tamppaus jatkukoon. Niilo puhuu omille jaloilleen tsemppaavasti :) 10 minuuttia aiheutti juomatankkaus pienen lisämatkan johdosta. Petri suunnittelee koko ajan, miten tehdä maksimaalisen hyvä cut-off, koska alunperin suunniteltua reittiä ei ehdi kiertämään. Lenkki 5E/9O/9P/5C/9N jää väliin ja suunnitelmissa on alkuperäisen suunnitelman mukaan vielä 3B ja 7E, sitten vaihtoehtoisesti 9R/5J/7B tai 3E/9N/9R. 

5h 52 min 9S kiinni. Suuntana 3B. Niilon eteneminen on verkkaista ja kävelyvauhti on tippuu rastin ottamisen jälkeen 10 min/km luokkaan. Jalkojen jumiutumisesta johtuen ankkakävely alkaa vaivata nilkkaa, joka alkaa kipeytyä. Niilo laskee puolituntisina etappeina aikaa maaliin.

6h 17 min 3B kiinni. On kyllä tuskaisen näköistä klinkkaamista Niilolla. Nilkka on jo pahasti kipeä.

6h 26 min 7E kiinni. Nyt ei voida enää haaveilla mistään lisälenkeistä Kaukajärven rannalla juoksemalla vaan pitää keskittyä pääsemään maaliin. Juttua ei oikein kummaltakaan irtoa. Sykkeet luokkaa 125 rennosti kävellessä. Vauhti on siinä 11 min/km selvitymistä. 

6h 58 min 9R kiinni ja suorinta tietä 7F:n kautta maaliin. Etsin Niilolle kepin, jotta kävely helpottuisi. Ei helpotu. Niilo pohtii miksi näihin kisoihin pitää aina lähteä. 

7h 23 min 7F leimattuna. Maaliin ehditään, mutta vauhti on luokkaa 12 min/km asvaltilla, Petrin sykkeet alle 120, joten loppukiristä ei voida puhua. Niilon mieliala hieman paranee kun maali lähestyy. Aika tuskaiset on viimeiset 3 h olleet jalkojen kanssa.

7 h 45 min MAALISSA! Fiilis ei ole aivan sitä parasta, mitä pitkien kisojen jälkeen yleensä, mutta kyllä se siitä varmasti paranemaan lähtee.

Näin reilu vuorokausi kisan jälkeen pitää todeta, että hampaankoloon jäi paljon! Olimme tuloksissa 13/53 ja kisa oli älyttömän kaksijakoinen, olimme vielä 4 h kohdalla (103 pistettä) karkeasti arvioiden sijalla 3-4 ja reittisuunnitelman mukaisella lopulla olisimme olleet sijalla 3. En ole varma, olisiko oma kuntoni riittänyt aivan koko loppumatkan juoksemiseen, mutta varaa jäi kyllä todella paljon kiristämiseen. Niilo on kuitenkin normaalioloissa minua selkeästi kovempi juoksija, joten potentiaalia on! Ensimmäisten 4h aikana keräsimme 103 pistettä ja toisen aikana 53 pistettä. Samoin ensimmäisen 4 h aikana juoksimme 85 % matkasta 25 km, jonka aikana oli runsaasti metsäosuuksia, kun taas jälkimmäisen puolikkaan aikana matkaa tuli 21,8 km, josta 90% kävellen. Eli lopun selkeillä tieosuuksilla olisi voinut kiristää.

Raulin Riimit - partiotaitojen SM syyskisat.

Ja jälleen tarinaa jaettavaksi!

Heti alkuun täytyy todeta, että teksti on aiempiin kisakertomuksiin verrattuna kevyesti enemmän kantaaottava myös järjestelyjen osalta. Toivottavasti mahdollisimman moni tulevia kisoja järjestäjä jaksaa lukea tämän läpi ja miettiä muutamia tärkeitä pointteja läpi.

Meillä tiimi siis Petri, Taneli ja Paavo. Leon Lenkeiltä on tällä kolmikolla yhteiskokemusta takana parin vuoden ajalta ja aina on yllättävän hyvin yhteispeli toiminut. Siinä mielessähän meillä on harvinaisen hyvä tilanne tällä hetkellä, että "ringissä" on tällä hetkellä 5-7 miestä, joista käytännössä aina saadaan vähintään yksi tiimi kisaamaan. Ja kaikilla kokoonpanoilla menestyminen on mahdollista.

  

Kisan teema oli tällä kertaa Badding, olivathan kisat Salossa. Tehtäväluettelo oli ensimmäinen suuri kritisoinnin kohteeni ja samaa vikaa on ollut mielestäni jo muutaman vuoden ajan lähestulkoon kaikissa PT-kisoissa. PT-kisojen perimmäinen tarkoitus on kuitenkin olla myös koulutuksellinen ja tehtäväluettelon tulisi vinkeillä suunnata harjoittelua oikeisiin asioihin. Viime aikoina tehtäväluettelot on kuitenkin rakennettu siten, ettei niistä saa valmistautumiseen mitään vinkkejä. Miksi tehtäväluettelo sitten julkaistaan, jos sen tarkoituksena ei ole edesauttaa harjoittelua kisoihin? Tällä kertaa tehtäväluettelo oli tehty Baddingin kappaleiden mukaan - hieno ajatus, muttei siitä kyllä mitään oikeasti valmistautumista auttavaa saanut irti.

Kisa lähti käyntiin ehkä kisan parhaalla tehtävällä: kitaralla. Saimme homman heti hyvin liikkeelle ja kitarasta tuli varmasti yksi siisteimpiä kätevyyksiämme koskaan. Pisteissä taisimme olla 3. parhaita (7,5/9.). 

Peruskaaos lähtötehtävän aikana. (c) Laura Korppinen

Meidän versio kitarasta. (c) Laura Korppinen

Lähtökätevyyden jälkeen alkoikin sitten käytännössä koko lauantain kestänyt jonottaminen. Taisimme jonottaa joka ikiselle rastille, yhteensä luokkaa 2,5 h päivän mittaan. Ja tehtävät eivät todellakaan olleet semmoisia, että jonotus olisi ollut pakollista. Suorituspaikkoja ja ilmoittautumispisteitä oli vain liian vähän. Tämän vuoksi kisoissa on suunnistustehtävä yleensä heti alkuun, jotta eroja saadaan aikaiseksi. 

Muutamia tehtäväpoimintoja:
- Laulu suomalaisesta maalaiskunnasta => n. 50 kysymystä Salosta, olimme valmistautuneet maakuntalauluihin. Veikkaamiseksi meni.
- Nyt kaikki rokkaamaan => mitähän tähän olisi pitänyt valmistautua? Baddingin laulujen nimiä. Veikkaamiseksi meni ja ärsytti. Haluaisin tämän tehtävän osalta kysyä, mitä järjestäjä tällä tehtävällä oikein haki? Koska nyt tehtävä oli kaikilta tiimeiltä 90% lottoamista. 
-  Koetetaan uudestaan => hauska partion yhteistoimintaa mittaava tehtävä, jossa aika oli liian lyhyt (oli lyhennetty jonojen muodostumisen vuoksi). Aivan älytön 45 minuutin jonotus ennen tehtävää vei mielenkiinnon aivan täysin.

(c) Laura Korppinen

- Valot => laivojen valojen tunnistusta. Maakravut olisivat toivoneet kyllä selkeämpää vihjettä, jotta näitä voisi opetella. Älytön etu meripartiolaisille, joilla nämä kuulunevat perustietoon? Ähtärissä ei paljon näitä ole tarvinnut osata, mutta ne voisi opetella jos niihin viitattaisiin! Opettelimme tähän kuitenkin merimerkkien valoja, sekä otsalampun valmistuksen.

- Suon kulkija => vilttipaarien tekeminen (ei arvosteltu), ja sen jälkeen 50 metrin metsäjuoksu mies kannossa. Mikä idea? Kuka oikeasti mittaa aikaa jos miestä pitää kantaa paareilla? Aivopieru tehtävänä. 

Yörastille tullessa oli fiilis melko jännä. Suunnistuksia odotettiin jo kovasti, olihan päivä mennyt pikkutehtäviä tehdessä ja jonottaessa. Yllätys oli kova, kun yösuunnistusta ei ollutkaan luvassa! Lisäksi yörastin tehtävien valinta oli täyttä lottoamista, koska lähes kaikilla tehtävillä oli palautusaika, eikä (kuten normaalisti) palautus vasta yörastilta lähdettäessä. Kämmäsin itse tässä taktikoinnin, koska otin ensiksi virkkaustehtävän (ilman aikarajaa), sen jälkeen ruokatehtävän (silakkakukko, palautus 5 h päästä) ja oletin viimeisten kahden tehtävän olevan perinteiseen tapaan aamun palautuksella. Eipäs ollutkaan, vaan veneen pienoismallin rakentamiseen oli aikaa 2h ja morsettimeen muistaakseni 1,5h. Auts. Muiden tiimien hinkatessa yhtä tehtävää kolmeen pekkaan kerrallaan, jouduimme me hosumaan yksi kutakin tehtävää (Taneli vene, Petri morsetin, Paavo ruoka/virkkaus). 

Mokasin itse piirilevyyn juotettavan morsettimen valmistuksen (ei vain osaaminen riittänyt), kasasimme hätäisesti veneen aikalailla hutaisemalla ajan loppuessa ja mieliala oli kyllä jälleen kerran tässä vaiheessa kisaa aika alamaissa. 2/4 yötehtävää oli mennyt omasta mielestä täysin vihkoon. Kukosta tuli kuitenkin hyvä ja virkkaus eteni kohtalaisesti. 

Pisteitä katsottaessa kisan jälkeen oli ihmetys suuri: morsettimessa jäimme vain 1-2 pistettä, vene oli 3. paras (7/8.p.) ja kukosta parhaat pisteet (7,6/8). Kun taas virkkaus (jota tehtiin paavon kanssa varmaan 6 tuntia putkeen ja mittanauhalla varmistettiin oikea koko) tuotti meille 3 pistettä pataan. Hämmentävää. 

Yörastin ärsyttävin elementti oli taas tehtävien vähäisyys. 2/3 miehestä sai nukuttua käytännössä 3-5 h yöunet, koska tehtäviä ei ollut. Jos tämmöinen ratkaisu on tietoinen, voisi siitä mainita kisaohjeessa, jolloin kilpailijat voisivat ottaa makuupussit mukaan. Niitähän ei kannata turhaan kuskata mukana, jos tehtäviä tehdään koko yö (kuten kuuluisi!).

Kisan ainut suunnistustehtävä (5 pistettä!) oli heti aamun ensimmäisenä. Tehtävässä oli kokonaista 6 vai 7 rastia ja hajaantua sai, joten olihan siinä 2 rastia haettavaksi per mies. Paikkakunnalla on 2 suunnistusseuraa (Perttelin Peikot ja Angelniemen ankkuri), joten eikö kisaan olisi oikeasti saatu hieman vaativampia suunnistustehtäviä. 

Kaiken lisäksi tehtävä oli kisahistoriani hämmentävin farssi. Tehtäväkäskyssä sanottiin, että varusteet tulee kantaa mukanaan. Reilun 30 kisan kokemuksella koskaan aiemmin paikasta A paikkaan B olevassa suunnistustehtävässä ei ole tarvinnut pakollisesti kantaa kamoja koko ajan mukana, vaan repun saa jättää oman maun mukaan, kunhan se on mukana maalissa. Tehtävässä ei varmasti yksikään 10 kärjen tiimeistä juossut rataa kokonaisuudessaan repun kanssa (ehkä joku on saattanut olla poikkeus, mutta kuitenkin), mutta 3-5 tiimille oli annettu hylsyt ko. tehtävästä. Nämä tiimit (me mukaanlukien) oli satuttu randomilla bongaamaan tehtävän aikana jostain ilman reppua. Jos tehtävässä on tarkoitus testata tehtäväkäskyn lukemista näin poikkeavalla tavalla, tulisi seurannan olla sitten järjestelmällistä esim. jollain rastilla. Nyt tehtävä olisi käytännössä pitänyt hylätä kokonaan, koska lähes kaikki vanhasta tottumuksesta olisivat saaneet hylsyn paremmalla valvonnalla. Hmph. 

Seuraava hämmennys tuli Apina ja Gorilla - rastilla (mahtava luonnontuntemustehtävä valmistautua?! Emme lähteneet opettelemaan lähisukulaisiemme ominaisuuksia, onneksi ennen kisaa.). 

(c) Laura Korppinen

Purkkeihin, joissa oli eri nisäkkäiden karvoja, ei saanut koskea. Paavo ei kuitenkaan sitä kuullut ja vahingossa ehti yhtä purkkia kääntää paikallaan 90 astetta, ennen kuin ehdin häntä kieltää siitä rastihenkilön kuullen. ("paavo ei saa koskea"). Emme saaneet tuosta varmasti mitään hyötyä, eikä siitä koitunut muille tiimeille varmasti haittaa! Rastimies ei edes huomannut virhettä ilman mainintaani. Kisan jälkeen meille oli tästäkin annettu hylsy. 

(c) Laura Korppinen

(c) Laura Korppinen

Pari viimeistä tehtävää meni ihan OK ja maaliin tullessa emme odottaneet mitään mullistavaa tulosta, mutta huomasimmekin olevamme aika lähellä mitalia siinä sijoilla 3-5. Emme jaksaneet kuitenkaan jäädä odottelemaan tuloksia / tekemään tarkistuspyyntöjä vaan lähdimme sijalla 4. kotia kohti, kun vielä n. 5 tehtävää oli arvostelematta ja olimme lähellä mitaleille nousua. Yllätys olikin lopputulosten julkaisun jälkeen järjetön kun tipuimme sijalle 8. saatuamme karvatehtävän hylsyn ja suunnistuksemme pisteet oli nollattu. 

Molemmat hylsymme olivat mielestäni semmoisia, että tarkistuspyynnöllä ja tuomarineuvoston kokoustamisella ne olisi saatu kääntymään hyväksytyiksi. 

PT-kisojen ongelma on tällä hetkellä se, että tarkistuspyyntöjä tekemällä näitä tämmöisiä kummallisuuksia saadaan oikaistua. Se taas vaatii sitä, että paikan päällä pitäisi kykkiä 6 h ylimääräistä maaliintulon jälkeen. Olin nytkin jo ehtinyt ajaa Ähtäriin, ennen kuin lopputulokset tuli julki. 

Pikkuhiljaa vaikuttaa siltä, että mitalisijoille pääsyyn vaaditaan paljon ylimääräistä aikaa istua tekemässä tarkistuspyyntöjä virheellisistä/kyseenalaisista arvosteluista.

Ei siinä, nämäkin virheet olivat semmoisia, joita voidaan korjata rastihenkilöiden kisakokemuksella. Jos sitä ei ole, tulee kisoista helposti kökköjä. 

Alan henkilökohtaisesti olla sitä mieltä, että Leon Lenkille pitäisi antaa SM-arvo ja muuttaa kokemattomien kisajärjestäjien SM-kisat kansallisiksi kisoiksi. LLHK on joka vuosi SM-kisoja paremmin tehty, koska kisaperinnettä löytyy. SM-kisoissa poikkeuksia on ollut (Nyota Ya Africa, Via Custus olivat esimerkiksi todella hyviä kisoja), mutta viime aikoina olen moneen kyllä pettynyt (uusi maailma, plask, partio.nyt ja toisaalta polarpop). Jenkkilä menee varmasti siihen kehnoimpaan osaan kisoja ja itse järjestelyissä mukana olleena voin kyllä todeta sen. 

Kohti tulevia kisoja! Odotukset talvikisojen suhteen ovat kyllä hyvät ja teema vaikuttaa mielenkiintoiselta (kalevala!).